Antti Heralan väitöskirja avoimen datan hyödyntämisestä suomalaisyrityksissä on ensimmäinen avoimeen dataan pureutunut väitöstyö Suomessa.

Maan ensimmäinen avoimesta datasta väitellyt tohtori Antti Herala innostuu selatessaan HRI:n ladatuimpien datojen listaa nykyisen työpaikkansa MP Soft Oy:n kahvipöydässä. Ensimmäisenä Top 10 -listalla pistävät silmään Helsingin 3D-kaupunkitietomallit ja Helsingin energia- ja ilmastoatlas. “Tämä on kiinnostavaa dataa mille tahansa yritykselle, jolla on jotakin tarjottavaa rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen”, Herala toteaa.

HRI:n ladatuimpien aineistojen kärkisijoilla keikkuvat vuodesta toiseen tiedot kaupunkien hankinnoista. Datan hyödyntäminen voi Heralan arvion mukaan olla bisnesmielessä vaikeaa. Esimerkiksi toimittajia ja kilpailijoitaan seuraavia yrityksiä tieto kuitenkin kiinnostaa, ja datan avaamisesta on hyötyä myös julkaisijalle. “Kaupungit voivat osoittaa ostodatansa avaamalla, että ne käyttävät rahaa vastuullisesti”, Herala pohtii.

HRI-palvelun kautta avatuista datoista käytetyimpiä ovat HSL:n joukkoliikennedatan avoimet rajapinnat, joita hyödyntävät kymmenet joukkoliikenteen käyttäjiä auttavat mobiilisovellukset. HSL:n avoin toimintamalli saa datatohtorin hyväksynnän. “Liikennöitsijän kannattaa keskittyä siihen, missä hän on hyvä ja antaa muiden rakentaa mobiilisovelluksia.”

Suomi eturivissä

Suomessa verovaroin tuotetun julkisen tiedon avaaminen kaikkien käyttöön on edennyt vauhdikkaammin kuin monessa muussa maassa. Isoa bisnestä avoimet datavarannot eivät vielä ole synnyttäneet. Antti Herala lähti väitöstyössään selvittämään, mikä julkisten datavarantojen hyödyntämistä yrityksissä oikein jarruttaa. Heralan tutkimukseen valikoitui 45 suomalaisyritystä eri toimialoilta. “Useimmat avoimen datan hyödyntäjät ovat startup-yrityksiä, mutta halusin keskittyä olemassa oleviin yrityksiin, joilla on resursseja pistää asioita liikkeelle ja kasvaa nopeasti.”

Tutkijan havainto oli, että yritykset kyllä olivat kiinnostuneita julkisista datavarannoista, mutta taidot ja tavat synnyttää niistä liiketoimintaa puuttuivat. “Avointa dataa on vaikea jalkauttaa tämänhetkiseen bisnesympäristöön.”

Eniten avoin data kiinnostaa ohjelmistoyrityksiä, joille avoimen ohjelmistokehityksen ideat olivat tuttuja. Ohjelmistoalallakin datavarantojen hyödyntämistä jarruttivat käytännön seikat. “Jo oman sisäisen datan hyödyntäminen tuottaa yrityksille ongelmia. Tieto on siiloissa ja eri järjestelmät eivät toimi yhteen. Siinä tilanteessa ulkoisen datan hyödyntäminen on vielä kaukainen ajatus.”

Heralan mukaan pisimmällä avoimen datan hyödyntämisessä ovat datavarantojen yhdistelyä tekevät yritykset. Yksi menestystarina on suomalainen Vainu.io, joka kerää yritystietokantaansa järjestämätöntä yritystietoa kaikista mahdollisista avoimista datalähteistä ja myy asiakkailleen valmiiksi jalostettuja myyntiliidejä. “Tämä on yksi bisnesmalli, joka voi toimia avoimen datan kanssa. Tiedon käsittely, puhdistus ja yhdistely tuo lisäarvoa, vaikka itse data on ilmaista.”

Yritysdatan jakaminen pelottaa

Google ja Amazon ovat hyviä esimerkkejä yrityksistä, jotka ovat kasvaneet jättiläisiksi jakamalla omaa dataansa rajapintojen kautta. Yksi API-talouden tärkeimmistä oivalluksista on, etteivät parhaat innovaatiot välttämättä synny oman yrityksen sisällä.

Väitöskirjansa ensimmäisessä artikkelissa Herala kahlasi läpi yritystiedon avaamista käsittelevät tutkimuspaperit. Oletettuja positiivisia vaikutuksia oli tutkimuskirjallisuudessa paljon, yhteistyön lisääntymisestä aina uusiin innovaatioihin ja parempaan yrityskuvaan.

Varhainen positiivinen esimerkki yritysdatan avaamisesta on jo 1800-luvulta, jolloin höyrykoneiden valmistajat alkoivat jakaa tuotteidensa spesifikaatioita keskenään. “Sen ansiosta höyrykoneiden tekninen kehitys nopeutui.” Tuoreempia esimerkkejä ovat vaatevalmistajat Nike ja Levi’s, joiden tuotanto halpatyömaissa sai ihmisoikeusaktivistit nousemaan vastarintaan. Vaatejättien päätös jakaa avoimesti tietoa vaatteiden tuotantoketjusta sai protestit vaimenemaan. “Samoin toimivat nykyisin monet elektroniikkavalmistajat.”

Kun Herala kysyi suomalaisyrityksiltä, olisivatko ne valmiita avaamaan omia datavarantojaan, ei intoa tähän juuri ollut. Omien datavarantojen avaaminen koettiin epävarmaksi tavaksi vauhdittaa uusia innovaatioita ja tuotteiden kehittämistä. Maksutta kaikkien käyttöön avattu tieto nähtiin kontrollin menettämisenä. Yritykset kokivat myös, että datavarantojen avaamiseen pohjautuva innovaatioprosessi edellyttäisi koko yrityksen bisnesmallin uudistamista. Haastateltuja yrityksiä kiinnostikin enemmän toinen avoimen innovoinnin foorumi, hackathonit.

Avoimuuden puolestapuhuja

Datavarantojen avaaminen on läheistä sukua muille avoimeen tiedon jakamiseen pyrkiville liikkeille. Avoin data, avoin ohjelmistokehitys ja avoin opetus ovat olleet Heralan mielenkiinnon kohteita jo siitä lähtien, kun hän vuonna 2009 aloitti diplomi-insinööriopinnot Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Ei siis ihme, että Heralan ja hänen kollegansa Erno Vanhalan yhteinen työhuone sai Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla liikanimen avoimuuden huone. “Pyrkimys oli olla kaikessa mahdollisimman avoimia ja läpinäkyviä”, Herala muistelee.

Heralan ja Vanhalan vetämällä olio-ohjelmoinnin kurssilla luennot oli korvattu videotallenteilla ja kontaktiopetuksessa keskityttiin pelkästään käytäntöön, koodin kirjoittamiseen. Heralan opettamalla innovointikurssilla taas rakennettiin uusia ohjelmistotuotteita avoimia datalähteitä yhdistelemällä. Kurssilla hyödynnettiin muun muassa HRI:sta löytyviä datoja. Esimerkiksi Helsingin avoimesta pysäköintivirhemaksudatasta syntyi sovellus, joka kertoi missä parkkisakon saaminen on epätodennäköistä.

Tietotekniikkaa opiskelleen Antti Heralan päätyminen väitöskirjan tekoon ei ollut erityisen suunnitelmallista. “Kun tein diplomityötäni, ilmoitin vakaasti ohjaajalleni, että minä en tutkijaksi rupea. Kuukautta myöhemmin proffa käveli sisään ja kertoi, että olisi aihe ja rahoitusta väitöskirjalle.”

Herala innostui tarjouksesta, ja väitöstyö avoimesta datasta valmistui ripeässä tahdissa kolmessa vuodessa. Lokakuussa 2018 väitöstilaisuuden jälkeen piti miettiä, mitä tehdä seuraavaksi. Työpaikka löytyi pienestä ohjelmistotalosta. Avoimuuden puolestapuhuja rakentaa nyt rajapintoja, jotka siirtävät dataa yritysten järjestelmistä toiseen. MP Softin ohjelmistotuote linkittää suunnittelijoiden CAD-ohjelmistot, yrityksen toiminnanohjausjärjestelmän sekä alihankkijoiden järjestelmät keskenään.

Vuoropuhelua tarvitaan

Digitalisaation myötä uutta digitaalista raaka-ainetta, tilastoja, taloustietoja, karttoja, kuvia, videotallenteita ja 3D-malleja, syntyy yhä kiihtyvällä tahdilla. Miten saada data nykyistä tehokkaampaan käyttöön? Tutkijalla on kaksi vinkkiä. ”Tarvitaan uudenlaisia yrityksiä, jotka keskittyvät datan välitykseen”, Herala ehdottaa. Tällaisia yhdistäviä toimijoita on esimerkiksi lääkealalla, jossa lääkefirmat jakavat tutkimusdataansa anonyymisti yhteisiin tietokantoihin.

Toinen kehityksen jarru näyttää olevan se, etteivät datan julkaisijat pääse vuoropuheluun tiedon mahdollisten hyödyntäjien kanssa. Herala muistuttaa, että pelkkä datan avaaminen ei vielä riitä. Datan julkaisijoiden pitää myös markkinoida datojaan ja olla aktiivisia kehittäjäyhteisön suuntaan. Tässä kannatta hyödyntää uusia kommunikaatiokanavia. “Ohjelmistokehittäjät käyttävät paljon Slackia, jossa samalla keskustelukanavalla on ihmisiä eri organisaatioista”, Herala kertoo.

Vaikka Heralan tutkimat perinteiset tuotantoyritykset eivät näytä vielä innostuneen avoimen datan hyödyntämisestä tai oman yritysdatansa avaamisesta, voi tilanne muuttua tulevaisuudessa. Herala kehottaa miettimään, miten avoin ohjelmistokehitys on edennyt vakavaksi liiketoiminnaksi. Esimerkiksi matkapuhelinten Android-alusta pyörii avoimen ohjelmistokehityksen tunnetuimman hedelmän, suomalaislähtöisen Linuxin päällä. Herala arvelee, että aika tekee tehtävänsä. “Avoin ohjelmistokehitys alkoi jo 1970-luvulla. Avoin data on uudempi keksintö. Ehkä siinä ollaan vielä samanlaisessa vastustustilassa kuin avoimen ohjelmistokehityksen kanssa aikoinaan.”