”Odotin paljon enemmän, että esimerkiksi kirjastojärjestelmien toimittajat reagoisivat jotenkin. ”

Kustannukset

”Rajapinnan rakentaminen maksoi noin 15 000 euroa.”

Vinkit perässä tuleville

1. ”Julkaiskaa vaan, ei tiedon tarvitse olla täydellistä. Meilläkin on 670 000 tietuetta. Jos kymmenissä on kirjoitusvirheitä, niin who cares.”
2. ”Keksi simppeli, mutta fiksu tapa datan jakamiseen. HRI on loistava hanke, sieltä löytyy osaamista.”
3. ”Avattavan datan ei välttämättä tarvitse olla tarpeellista. Se voi olla myös jotain, joka tekee kaupungin hauskemmaksi.”

Projektin vetäjät

Antti Pakarinen ja Timo Tuominen
Suunnittelijat, Labs.kirjastot.fi-hanke. Kirjastot.fi on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama yleisten kirjastojen yhteinen verkkopalvelu.

Milloin kuulit ensi kertaa avoimesta datasta?

”Vuonna 2007, kun tulin kirjastohommiin. Jotenkin se liittyi meidän alaan, yliopistokirjastoissa puhuttiin tästä silloin.”

Suosikkipalvelu, joka hyödyntää avointa dataa?

”Reittiopasta käytän paljon. Wikipedia, jos avoin data käsitetään laajasti. Parkkinappiakin meinasin kokeilla.”

Mitä dataa toivoisit avattavaksi?

”Olen kiinnostunut osallistavasta budjetoinnista: avataan julkinen rahankäyttö, ja ihmiset voisivat oman ajatuksensa viraston budjetiksi. Tämä sopisi kirjastoillekin.”

Toim. huom: Homma saattaa käynnistyä pikapuoliin, pilottihanke on saamassa rahoitusta.

Miksi datan avaaminen on tärkeää?

”Se voi tuoda vauhtia julkisten it-järjestelmien kehitykseen.”

Missä dataa käytetään?

HelMet Viivakoodinlukija

Android-sovellus, jonka viivakoodinlukijalla selvität nopeasti kirjan viivakoodista lähimmän kirjaston, josta kirja on lainattavissa. Sovellus käyttää HelMet-kirjastojen ja pääkaupunkiseudun palvelukartan kirjastojen sijaintitietojen avointa dataa.

WDC2012 ulkomainonta

Helsingin designpääkaupunkivuoden ulkomainoskampanjassa tehtiin tunnetuksi tiedon visualisointia. Osa katukuvaa koristaneista julisteista oli kirjastoaiheisia. Informaatiomuotoilu.fi:n tuottamat kirjastodatan visualisoinnit perustuivat HelMet-kirjastojen avaamaan kirjastojen käyttötietoon.

Näin data avattiin

Kirjastodata vapaaksi tietojärjestelmien kahleista

Suunnittelija Antti Pakariselle ei satele kutsuja kirjastojärjestelmien toimittajien seminaareihin. Hän ei nimittäin puhu kovin kauniisti tietojärjestelmien toimittajista. ”Huonoa laatua, huonoa palvelua”, Pakarinen toteaa.

Suomalaisilta kirjastoilta kutsuja satelee sitäkin enemmän. Uudenlaisia kirjastopalveluja kehittävän labs.kirjastot.fi-projektin vetäjä on haluttu puhuja, kun halutaan tietää, millaisia palveluita kirjaston käyttäjille verkossa voisi tarjota.

Kirjastolaitos on ollut pitkään edelläkävijä tietotekniikan hyödyntämisessä, mutta nyt aika on ajanut ohi suljetuista järjestelmistä. Kirjastojen Marc-tiedostoformaattikin on vuodelta 1968. Kirjojen saatavuustiedot voisivat hyvin näkyä esimerkiksi Googlen hakutuloksissa. ”Ei sille mitään teknisiä esteitä ole”, Pakarinen toteaa.

Tästä suivaantuneena Pakarinen ehdotti jo vuonna 2008 kirjastodatan avaamista, jotta alan it-järjestelmien kehitykseen saataisiin uutta puhtia. ”Idea oli, että kun tieto avattaisiin, sillä voisi itsekin tehdä jotakin. Halusimme näyttää, millaisia kirjastojen tietojärjestelmät voisivat parhaimmillaan olla. ”Projektin vetäjät toivoivat, että avointa lähdekoodia hyödyntävät pienet kehittäjäpajat voisivat haastaa suuret kirjastojärjestelmien toimittajat.

Opetusministeriö etujoukoissa

Vuonna 2009 asiasta innostunut opetusministeriö myönsikin 120 000 euroa hankkeelle. Kolme vuotta myöhemmin labs.kirjastot.fi-projektin parivaljakko, Antti Pakarinen ja koodaaja Timo Tuominen, ovat maan viralliset avoimen kirjastodatan asiantuntijat. ”Moni on ihmetellyt, että miten saitte tällaisen hankkeen käyntiin. Ministeriöstä löytyi poikkeuksellisen edistyksellistä ajattelua.”

Tulostakin on syntynyt. Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kirjastojen kokoelmatiedot saatiin auki, ensimmäisenä suurena eurooppalaisena julkisena kirjastona. Omana koodaustyönä on syntynyt esimerkiksi iPhone-sovellus kokoelmien selaamiseen, harrastajavoimin taas vastaava Android-sovellus viivakoodihakuineen. Yksi projekteista on maanlaajuinen kirjastohakemisto, johon kaikki kirjastot ilmoittavat yhteystietonsa ja aukioloaikansa ja saavat käyttöönsä kaikkien maan kirjastojen tiedot, avoimena datana tietenkin. ”Silläkin saadaan tosi paljon säästöjä aikaan.”

Pakarinen tosin kertoo, että omat odotukset projektin suhteen olivat paljon korkeammalla. Uusia sovelluksia saisi syntyä enemmänkin. ”Toivoin myös, että esimerkiksi kirjastojärjestelmien toimittajat reagoisivat jotenkin.” Alkuperäinen toive pienistä ja ketteristä kehittäjistä nykyisten järjestelmätoimittajien rinnalle tuntuu nyt vähän lapselliselta. Esimerkiksi julkiset hankintasäännöt jarruttavat järjestelmien hankintaa pieniltä koodipajoilta.

Bisnes sallittu

Myös kirjankustantajat voisivat hyötyä data-avauksesta. Pakarinen toivoo, että digitaalistumisen pelästyttämä kustannusala hyödyntäisi avointa dataa jollakin tavoin. ”Jos haluatte tehdä sillä bisnestä, niin olkaa hyvä”, Pakarinen kannustaa.

Nykyiset kirjastojärjestelmät eivät tarjoa työkaluja datan avaamiseen. Rajapintaa varten tiedot piti tuoda ulos järjestelmästä ja rakentaa rajapinta nykyisen tietojärjestelmän ulkopuolelle.

Pioneerityö hämmensi myös tiedon tuottajia. Pakarinen sai ensimmäisen data-avauksen jälkeen vihaisen puhelun kirjastodataa toimittavalta yhtiöltä. ”Siinä oli pieni viestintäongelma. Homma selvisi ja he tulivat meidän kumppaniksemme datan avauksessa.”

Valoa on kuitenkin näkyvissä tunnelin päässä. Esimerkiksi Helmet-kirjastojen tietojärjestelmän tulevassa, vuoden-parin päästä julkaistavassa versiossa, pitäisi olla jo avoimet rajapinnat vakiona. Malttamaton Pakarinen ei silti suostu lyömään vetoa siitä, milloin saatavuustiedot saadaan Google-hakuihin. Toinen ilonaihe uusi kansallinen digitaalinen kirjasto, joka on päätetty toteuttaa open source -työkaluilla. ”Kyllä se maailma muuttuu paremmaksi, pikkuhiljaa.”