Avoimuus auttaa paikkatietoalaa

Ensimmäinen kosketukseni paikkatietoasioihin taisi tapahtua vuonna 2006 tai 2007. Tuolloin olin vielä opiskelija, jonka käytössä oleva paikkatietoympäristö oli tyypilliseen tapaan suljettu: sovellukset olivat kaupallisia, maastotietokanta maksullinen ja karttojen julkaisuun oli pyydettävä erikseen lupa Maanmittauslaitokselta. Kuitenkin, mitä enemmän paikkatietomaailmaan sukelsin, sitä enemmän koin sen alana omakseni. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun muutamat tarjolla olleet kurssit, kalliit sovellukset ja maksulliset aineistot muodostivat GIS:iin (Geographic Information System) hurahtaneelle ongelman: itseopiskelu ja taitojen ylläpito oli todella hankalaa.

Nihkeän alun GIS

Lähdin etsimään avoimen lähdekoodin paikkatietosovelluksia netistä ja löysinkin GRASS:in ja jonkin ajan kuluttua myös QGIS:in. GRASS oli tuohon aikaan aloittelevalle paikkatieto-osaajalle luotaantyöntävyydessään omaa luokkaansa ja QGIS vielä todella buginen. Vaikka paikkatietosovelluksen periaatteessa saikin asennettua omalle koneelleen, ei sovelluspaketin mukana tulleilla Alaskan esimerkkidatoilla pitkälle pötkitty.

Kuvakaappaus PaiTuli-latauspalvelusta.
PaITulin latauspalvelu auttoi huomattavasti esimerkiksi oman graduni tekemistä. Useat aineistoista ovat nykyään avoimia, joten tekemäni analyysit ovat yhä helpommin replikoitavissa.

Kaiken kaikkiaan tuntui siltä, että paikkatiedossa piili tulevaisuuden mahdollisuuksien lisäksi myös melkoinen mörkö: kurssiaikataulujen vuoksi kerran tai kaksi vuodessa tapahtuvat sekoilut kartastokoordinaattijärjestelmien kanssa, runsaudenpula uusien ja ihmeellisten analyysityökalujen kanssa ja ajoittaiset sovellusten kaatumiset eivät varmaan houkutelleet vähemmän IT-orientoituneita ihmisiä puoleensa. Tämä ikävä asetelma on johtanut toisinaan siihen, että opinnäytetöitään suunnittelevat opiskelijat ovat huomanneet tarvitsevansa suurta inhokkiaan eli paikkatietoa saadakseen työnsä analyysit ja mahdolliset kartat tehtyä.

Muuttunut paikkatietomaailma tarjoaa mahdollisuuksia

Tänä päivänä avointen paikkatietosovellusten ja avoimen datan myötä paikkatietoasioiden haltuunotolle on olemassa paremmat puitteet – ainakin näin suljetun maailman kokeneen näkökulmasta. Aiemmin mainittu QGIS on kehittynyt jo siihen pisteeseen, että se on allekirjoittaneellekin kaikkein tärkein työväline. Myös Maanmittauslaitoksen ylpeys, Maastotietokanta, on nykyään avointa dataa, monen muun kotimaisen paikkatietoaineiston ohella. Uusia avoimia aineistoja syydetään kovaa tahtia kenen tahansa saataville ja ilmaiset paikkatietosovellukset odottavat lataajaansa. Aineistojen käyttöön kannustetaan järjestämällä kilpailuja, joista ehkä merkittävimpänä Twitterissäkin pinnalle nouseva Apps4Finland aluekilpailuineen.

Oppilaitosten rajallista laitteistokapasiteettia helpottamaan voi tarjota opiskelijoille mahdollisuutta suorittaa opintoja omalla läppärillä, vakaammiksi kehittyneillä ja käyttäjäystävällisemmiksi muuttuneilla avoimen lähdekoodin paikkatietosovelluksilla sekä avoimella datalla. Näin on myös ryhdytty tekemään, mikä on varmasti omiaan kannustamaan motivoituneita opiskelijoita tutustumaan avoimeen dataan myös itsenäisesti. Opinnäytetyön paikkatietoanalyysien tekeminen ilman omalle laitokselle erikseen tehtäviä aineistopyyntöjä ja tietokonevarauksia kuulostaa vapauttavalta ainakin omiin korviini.

Kuvakaappaus visualisoinnista.
HSY:n avaaman Väestötietoruudukon asukkaiden lukumäärän 3D-visualisointi, joka on tehty QGIS:n QGSI2threejs-työkalulla. Taustalla oleva ortokuva on Maanmittauslaitoksen avaama ja se tulee rajapintana kartat.kapsi.fi-palvelusta.

Pitkään työelämässä olleiden henkilöiden täydennyskoulutus on myös entistä helpompaa ja kustannustehokkaampaa. Kurssisisällöt saadaan helposti mielenkiintoisemmiksi, kun demoissa ja harjoituksissa voidaan käyttää kutakin itseään kiinnostavia avoimia datoja. Kehitysmaiden vähemmän varakkaampien yliopistojen GIS-osaamisen kartuttaminen ei myöskään ole enää kalliiden sovelluslisenssien varassa, vaan koulutusta on järjestetty jo avoimen lähdekoodin sovelluksillakin.

Avoin paikkatieto ja avoin data yleensä on hieno keino synnyttää dialogia tiedon tuottajan ja hyödyntäjän välille. Devaajat toivovat dataa mahdollisesti sovelluskehitykseen sopivissa formaateissa ja standardeja noudattaen.

Tieteellisen tutkimuksen piirissä avoin data on vielä tekemässä tuloaan. Tätä on syytä odottaa mielenkiinnolla, sillä tutkijat asettavat käyttämilleen avoimille aineistoille kenties kovimmat laatukriteerit ja haluavat käyttöönsä tarkinta mahdollista aineistoa. Rakentavan palautteen antaminen avoimesta datasta sen tuottajalle on hyvä tapa parantaa aineiston laatua. Tiedontuottaja oppii samalla mahdollisesti uusia toimintatapoja, ja koko avointa dataa hyödyntävä joukko toimijoita hyötyy paremmista aineistoista.

Sisältö ja ideat esiin

Opiskelijana halusin käyttööni paikkatietoinfrastruktuurin, jossa minun on mahdollista luoda täysin avoimilla sovelluksilla ja avoimilla aineistoilla uusia paikkatietoaineistoja, jotka voin halutessani julkaista vaikkapa omille nettisivuilleni upotetulla karttaikkunalla. Oskari-verkoston kehittämä avoimeen lähdekoodiin perustuva Paikkatietoikkuna tarjoaa tähänkin mahdollisuuden.

Olemme siis ihan oikeasti tilanteessa, jossa periaatteessa kuka tahansa – opiskelija, ammattilainen, utelias kansalainen tai kuka tahansa muu – voi sukeltaa omin päin GIS:in mahdollisuuksien maailmaan! Tämän myötä päästään viimein kunnolla siihen paikkatietoalan kehityksen vaiheeseen, jossa asioiden pelkkä näyttäminen kartalla ei enää ole kaiken tehdyn työn kliimaksi. Nyt on aika erottua nerokkaalla sisällöllä, uusilla palveluilla ja tehdä tietoja yhdistelemällä uusia tutkimusmatkoja ennennäkemättömiin paikkoihin!

Valokuva.
Faris Alsuhail

Kirjoittaja Faris Alsuhail (@AlsuhailFaris) on paikkatietoa kaikkialla näkevä avoimen datan hyödyntäjä, jonka mielestä rajapinta on vähän hankala selittää. Hän paluumuutti Helsinkiin melkein 20 vuoden maakuntakierroksen jälkeen, jonka aikana mm. löysi GIS:in ja oppi ymmärtämään Turun murretta, joskaan ei aina turkulaisia.