Uusi ohjelmointirajapinta tuo Helsingin paikkatiedon sovelluskehittäjien ulottuville koneluettavassa muodossa. ”Maksuttomia paikkatietoaineistoja tuodaan vähitellen rajapinnan kautta saataville”, kiinteistöinsinööri Suvi Uotila lupaa.

Helsingin asemakaava ja kaupungin virallinen opaskartta ovat nyt saatavilla koneluettavan rajapinnan kautta. Yksinkertaisella web-kyselyllä haluttu karttadata voidaan hakea avoimesta datarajapinnasta osaksi mitä tahansa verkkopalvelua.

Helsingin uuden WMS (Web Map Service) -rajapinnan kautta kaikki halukkaat pääsevät käsiksi kaupunkimittausosaston rasterimuotoiseen karttatietoon. Ensimmäiset rajapinnan kautta vapaaseen käyttöön avatut aineistot ovat pääkaupunkiseudun opaskartta sekä ajantasa-asemakaava, mutta paikkatietoaineistoja on luvassa pian lisää.

Paikkatietoa Helsingissä riittää. Helsingin paikkatietohakemisto listaa jo yli sata kaupungin ylläpitämää paikkatietoaineistoa, kaupungin kääpäalueista aina 3D-kaupunkimalleihin. Suurin osa kaupungin paikkatiedosta on Helsingin kaupunkimittausosaston vastuulla.

”Olemme käyneet kaiken aineiston läpi. Maksuttomia paikkatietoaineistojamme tullaan avaamaan lisää, kaupunkimittausosaston kiinteistöinsinööri Suvi Uotila lupaa.

EU-direktiivi vaatii rajapintoja

Paikkatietorajapintoja pystytetään tällä hetkellä Suomen kunnissa kiivaasti. Tähän velvoittaa EU:n INSPIRE-paikkatietodirektiivi, joka määrää rakentamaan katselu- ja latausrajapinnat useimpiin julkishallinnon ylläpitämiin paikkatietoaineistoihin. Direktiivin toteutus ei kuitenkaan ole edennyt määräajassa. Tuorein seurantatieto on vuodelta 2014, jolloin Suomen 320 kunnasta 64 oli julkaissut paikkatietoaineistojensa metatiedot, 42 kuntaa oli toteuttanut paikkatiedon WMS-katselurajapinnan ja vain 12 kuntaa oli toteuttanut niin sanotun WFS-latausrajapinnan, jonka kautta voi jakaa vektorimuotoista paikkatietoa. INSPIRE-direktiivi määräsi julkaisemaan direktiivin vaatimat julkishallinnon paikkatietoaineistojen metatiedot ja avaamaan rajapinnat viimeistään 15.5.2013.

Parhaiten direktiiviä ovat noudattaneet suuret kaupungit. Esimerkiksi Helsinki rakensi INSPIRE-rajapintansa direktiivin määräysten mukaisesti. INSPIRE ei kuitenkaan velvoita tekemään rajapinnoista avoimia muille kuin EU:n toimielimille.

Helsingissä rajapinta haluttiin tehdä kaikille avoimeksi, mutta uudet datakyselyt olisivat voineet panna tietojärjestelmän polvilleen. Rajapinnan avaaminen julkiseen käyttöön osoittautui yllättävän työlääksi.

”Käytännössä koko tekninen alusta piti uudistaa. Työmäärä oli melkoinen, koko kevään työ viiden ihmisen tiimillemme”, Suvi Uotila kertoo.

Syyskuussa 2015 rajapinta saatiin viimein avoimeksi paitsi EU-viranomaisille, myös kaikille kansalaisille. Ja kun työ on kerran tehty, on uusien paikkatietoaineistojen lisääminen rajapintaan helppoa, kertoo Suvi Uotila.

”Toivomme että tiedon jakaminen helpottaa meidänkin työtämme”, Uotila toteaa.

Esimerkiksi kaavatiedon jakaminen kansalaisille työllistää kaupungin työntekijöitä huomattavasti. Rajapintojen toivotaan vähentävän työtaakkaa.

Paikkatieto datatoiveiden ykkönen

Kun kansalaisten datatoiveita kartoitetaan, on paikkatieto yleensä toivelistan kärjessä. Keskivertokansalaisen paikkatiedonjanon tyydyttää Helsingin karttapalvelun kaltainen verkkosovellus, jossa tietoja voi tarkastella helposti kartalla. Sovelluskehittäjät taas toivovat nimenomaan koneluettavia avoimia rajapintoja, joiden kautta kaupungin paikkatietoa voi hyödyntää omissa verkkosovelluksissa.

Helsinki laati jo vuonna 2010 kaupungin paikkatiedon kehittämisohjelman vuosille 2011-2014. Sen linjauksen mukaan kaupunki avaa paikkatietovarantonsa yhteiseen käyttöön koneluettavien rajapintojen kautta. Kaupungin paikkatietoasiantuntija Outi Hermans myöntää, että hidas eteneminen on välillä tuskastuttanut.

”Datavarantojen avaamiseen näyttää liittyvän paljon liittyy pelkoja. Jotkut kokevat omistavansa datan, toiset ovat huolissaan vastuukysymyksistä, jos joku ulkopuolinen käyttää tietoja väärin”, Hermans pohtii.

Kaupunginkanslian it-tiimi avasi jo vuonna 2013 oman geoserver-paikkatietorajapintansa. Maksuttoman ohjelmiston päälle rakennettu rajapintapalvelu osoitti, ettei rajapintojen avaaminen ole mahdotonta – eikä erityisen kallista. Palvelussa on tätä nykyä yli 160 paikkatietoaineistoa käyttäjän valitsemassa tiedostoformaatissa, Helsingin historiallisista ilmakuvista meren rantaviivaan. Myös kaupunkimittausosasto valitsi saman avoimen lähdekoodin alustan oman paikkatietorajapintansa toteutusteknologiaksi.

”Nyt paikkatiedon avaamisessa on otettu merkittäviä loikkia eteenpäin. Hyvältä näyttää”, Hermans toteaa.

Seuraavaksi Hermans toivoo rajapintoihin myös muita aineistoja kuin ihmisen silmille suunniteltua rasterimuotoista karttatietoa. Tätä ei tarvitse odottaa kauan.

”Seuraavaksi meiltä on tulossa kaupungin osoitteet ja nimistö WFS-rajapinnan kautta saataville”, Suvi Uotila kertoo.

WFS (Web Feature Service) on INSPIRE-direktiivissä vaadittu rajapinta, jonka kautta voi jakaa esimerkiksi vektorimuotoista paikkatietoa tietokoneiden ymmärtämässä muodossa. Latauspalvelusta muut verkkopalvelut voivat tehdä monimutkaisiakin hakukyselyitä paikkatietoaineistoihin ja ladata vain halutut tiedot esimerkiksi palvelussa näytettävän karttaikkunan tarpeisiin.

Esimerkiksi kaikki Helsingin rakennukset ovat lähiaikoina vektorimuodossa kaikkien saatavilla, kertoo Uotila. ”Siinä on vielä hieman tietojärjestelmätyötä, mutta se on minulla työn alla.”

INSPIRE-talkoot jatkuvat

INSPIRE-direktiivin seuraava deadline koittaa vuonna 2017. Vielä tällä hetkellä esimerkiksi Helsingin, Tampereen ja Oulun paikkatietoaineistoilla on oma rakenteensa. Vuoteen 2017 mennessä INSPIRE-direktiivi velvoittaa jakamaan datan INSPIRE-tietomallin määräämässä muodossa. Sovelluskehittäjille nämä harmonisoidut rajapinnat ovat todellinen aarreaitta. Koko EU:n kattavien palvelujen rakentaminen on helppoa, kun julkishallinnon paikkatieto on tarjolla standardimuodossa. Sen sijaan Suvi Uotilalle se tietää lisää töitä. ”INSPIRE-kelpoisen datan rakenne on vaikea”, hän myöntää.

Mutta mihin käyttöön datan avaaja toivoisi tiedon päätyvän? ”Helsingin opaskartta on esimerkiksi hyvä taustakartta verkkosovelluksille. Nimet ja muut asiat ovat ajan tasalla, toisin kuin vaikkapa Googlen kartoissa”, Uotila kertoo.