Paikkatietoasiantuntija Faris Alsuhail käyttää nopeasti kehittynyttä Open Source -paikkatieto-ohjelmistoa niin omissa harrastusprojekteissa kuin työpaikallakin.

Yksi HRI:n sovellusgallerian aktiivisimmista dataharrastajista on paikkatietoasiantuntija Faris Alsuhail. Alsuhail on jalostanut pääkaupunkiseudun avoimista paikkatietovarannoista sovelluksia niin revontulien ihailijoille kuin lähimmän pubin tai pankkiautomaatin etsijöille. Suosikkityökalu paikkatiedon käsittelyyn on ilmainen paikkatieto-ohjelmisto QGIS. “Se on monipuolinen ja ilmainen. QGISiin on saatavilla käyttäjäyhteisön luomia lisäosia laidasta laitaan”, Alsuhail kehuu.

Faris Alsuhail tutustui softaan opinnoissaan reilu kymmenen vuotta sitten. Opinahjon ammattilaisohjelmistot ArcGIS ja MapInfo olivat käytössä vain koulun ATK-luokissa. Kotikäyttöön soveltuva Open Source -vaihtoehto kalliille ammattilaisohjelmille tuotti kuitenkin tuolloin pettymyksen. “Silloin QGISistä oli julkaistu ehkä 0.7-versio. Minä en pystynyt tekemään sillä juuri mitään.”

Toinen ongelma oli, ettei myöskään avointa paikkatietoa vielä ollut olemassa. QGIS:n mukana tulleet esimerkkitiedostot olivat Alaskasta, eivätkä juuri lämmittäneet suomalaisopiskelijan mieltä. “Suomalaiset maastotietokannat olivat vielä tuolloin maksullisia”, Alsuhail kertoo.

Seuraava QGIS-kohtaaminen oli vuonna 2012, kun Turun yliopistossa työskennellyttä Alsuhailia pyydettiin kouluttajaksi kunta-alan paikkatietokurssille. Työkaluna oli QGIS, joten myös opettaja joutui ottamaan ohjelmiston haltuun. Toden teolla Alsuhail tutustui QGIS:iin viimeisten kolmen vuoden aikana työskennellessään Helsingin kaupungin tietokeskuksessa. “Tietokeskuksessa oli MapInfo-lisenssi, mutta koin, että QGIS sopi paremmin kaupunkitutkimuksen tarpeisiin.”

QGIS tukee kaikkia oleellisia tiedostoformaatteja. Myös ilmaisohjelmiston käyttölogiikka miellyttää enemmän kuin kuin tuhansien eurojen hintaisen MapInfon. “Myös käyttäjäyhteisö on kasvanut nopeasti niin Suomessa kuin ulkomailla. QGIS on kehittynyt valtavasti.”

Vastikään Karttakeskuksen leipiin siirtynyt Alsuhail ehtii harrastaa paikkatietoanalyysejä vapaa-ajallakin. Viimeisin projekti oli QGIS:llä databusiness.fi-sivustolle tehty analyysi siitä, mihin Helsingissä kannattaisi perustaa kahvila. Alsuhail klikkaa näkyviin Helsingin ympäristökeskuksen datan nykyisistä kahviloista. Kun sijaintitietoon yhdistetään HRI-palvelusta löytyvä data liikenneväylistä sekä Kiva keskusta kävelijöille -kyselyn tietoa kaupunkilaisten miellyttäviksi kokemista ympäristöistä, vaikuttaa esimerkiksi Ruoholahti analyysin perusteella otolliselta paikalta uusille kahvilayrittäjille. Seutu koetaan miellyttävänä, liikenneyhteydet ovat hyvät, mutta nykytarjonta on heikkoa.

Sitten opiskeluaikojen paikkatieto on arkipäiväistynyt. Tavallinen kaduntallaaja ei nykyisin edes tiedosta olevansa tekemisissä paikkatiedon kanssa käyttäessään Googlen karttapalveluja ja joukkoliikenteen reittioppaita tai pelatessaan Pokémon GO:ta. Myös alan ammattilaisten ja harrastajien työkalut ovat paremmat kuin koskaan aiemmin. “Opiskeluaikana haaveiltiin ilmaisesta paikkatieto-ohjelmistosta. Nyt käytössä on myös avointa dataa ja ilmaisia sovelluksia tiedon keräämiseen, analysointiin ja julkaisuun interaktiivisina nettikarttoina”, Alsuhail kertoo.

Paikkatiedosta tuli arkipäivää

Kun dataa ja työkaluja on saatavilla, kevyiden paikkatietosovellusten luominen onnistuu jo lähes keneltä tahansa kiinnostuneelta. Kun Faris Alsuhail kyllästyi aikanaan etsimään katukuvasta häviäviä pankkiautomaatteja, hän teki pikavauhdilla avukseen oman verkkosovelluksen. Nyt samanlainen palvelu löytyy myös automaatteja pyörittävän Automatian otto.fi-sivustolta.

Myös työkalujen oppimiskynnys on madaltunut. “Ennen ensimmäinen kompastuskivi olivat erilaiset koordinaattijärjestelmät: Helsingillä oli omansa, Google-kartoissa omansa.”

Nyt avoimena datana julkaistujen aineistojen parantuneet metadatat kertovat, mitä koordinaatistoa paikkatietoaineisto käyttää, ja QGIS osaa hoitaa koordinaatistomuunnokset automaattisesti. Myöskään ohjelmointitaidot eivät ole välttämättömyys. Alsuhail kertoo pärjänneensä tähän saakka ilman koodaustaitoja. “Mutta monia asioita voisi kyllä tehdä tehokkaammin omilla ohjelmilla, jos aineistojen koko alkaa olla miljoonia rivejä.”