Selkeät ja sallivat käyttöehdot ovat tärkeä osa tiedon avaamista. Niiden puuttuminen vaikeuttaa erityisesti pienten toimijoiden – kuten yksittäisten kansalaisten ja pienyritysten – mahdollisuuksia hyödyntää tietoa. Kokemuksien kartuttaminen käyttöoikeuksien myöntämisestä uudelleenkäytön sallivilla lisenseillä on tärkeä osa Helsinki Region Infoshare -hanketta. Sen vuoksi olemme päättäneet julkaista tällä sivustolla useamman kirjoituksen sarjan käyttöoikeuksista.

Juttelin taannoin erään lukion matematiikan opettajan kanssa. Häntä kiinnosti Kuntatiedon keskuksen verkkosivuilta löytyvän tiedon käyttäminen tilastomatematiikan kurssin aineistona. Hän oli visualisoinut taulukkolaskentaohjelmassa suomalaisten kuntien koon ja terveydenhoitokustannusten välistä suhdetta, mutta ei ollut varma, voisiko julkaista kuvat omassa blogissaan. Kuntatiedon sivujen alalaidassa pilkottaa copyright-merkki. Koskeeko se tilastoaineistoja? Onko käyttö luvallista, jos tilastosta käyttää vain osaa? Pitäisi ymmärtää, mitä suomalainen tekijänoikeuslainsäädäntö sanoo tilastoaineistoista.

Voi olla, että kysymykset edellisessä tapauksessa ratkeaisivat parilla sähköpostilla, kunhan vain osaa kysyä oikeita asioita ja tavoittaa oikean henkilön. Toisaalta kaikki oikeudet pidätetään -tyylinen oikeuksien rajaaminen saattaa karkoittaa uudet tiedon käyttäjät.

Jotta tiedon hyödyntämiseen voi tosissaan investoida aikaa ja rahaa, on käyttöoikeudet saatava sovittua yksiselitteisesti. Ilman valmista lisensointimallia pitää tiedon käyttämisestä neuvotella ja sopia erikseen. Lakimiehen palkkaaminen tehtävään voi esimerkiksi alkuvaiheen startup-yritykselle olla merkittävä menoerä, jollekin toiselle toimijalle kokonaan mahdotonta. Kaupalliseen hyödyntämiseen liittyviin epäselvyyksiin saatetaan törmätä muutenkin kuin selvässä yritystoiminnassa. Millaisin edellytyksin tiedon käyttäminen maksullisella kurssilla on mahdollista? Entä mainosrahoitteisella verkkosivustolla?

Tekijänoikeuksiin liittyviä kysymyksiä on ratkottu avoimen lähdekoodin ohjelmointiyhteisöissä jo kauan. On kehitetty erilaisiin tarpeisiin soveltuvia käyttösopimuksia eli lisenssejä. Niiden avulla vältetään edellisen kaltaisiin kysymyksiin jumiutumista. Lisenssien lähtökohtana on uudelleenkäytön salliminen ja edistäminen. Ohjelmistojen tapauksessa avoimesta lähdekoodista ja avoimen lähdekoodin lisensseistä on tullut arkea, johon monet yrityksetkin osallistuvat. Tekstin, kuvien ja muiden sisältöjen avoin lisensoiminen on uudempi ajatus. Toimivia käytäntöjä ja lisenssejä kehitellään vieläkin.

Yksi virstanpylväs avoimien sisältöjen lisensointikäytäntöjen selkiytymisen saralla oli Wikipedia-tietosanakirjan siirtyminen Creative Commons -lisenssiin vuonna 2009. Creative Commons on kansainvälinen lisensointijärjestelmä. Creative Commons -lisenssiperheen avulla tekijänoikeuksien alaiseen aineistoon voi myöntää joitakin oikeuksia samalla kun pidättää toisia.

Tuija Aalto Yleltä tarkentaa: “Voi esimerkiksi antaa luvan kenelle tahansa jakaa tekemäänsä sisältöä muuttamattomana. Tai muokata ja jakaa, alkuperäisen teoksen tekijän mainiten. Voi rajata käyttöoikeuden vain ei-kaupallisiin tarkoituksiin ja pidättää itselleen oikeudet sisällön kaupallistamiseen.”

Kustakin Creative Commons -lisenssistä on olemassa yleiskielinen tiivistelmä (esim. suomenkielisen Wikipedian käyttämä nimeä-tarttuva-lisenssi) ja laajempi juridisesti yksityiskohtainen sopimusteksti (saman lisenssi lakitekstinä). Näiden lisäksi käyttöoikeus voidaan kuvata myös koneluettavassa muodossa siten, että hakukoneet voivat luokitella aineistoja käyttöoikeuksien perusteella.

Käyttöoikeuksien ennakoiva myöntäminen yhdistettynä lisenssin tekniseen esitysmuotoon mahdollistavat yhdessä esimerkiksi sellaisten Helsingin Tuomiokirkkoa esittävien kuvien löytämisen, joita kuka tahansa saa sekä muokata että hyödyntää kaupallisesti. Olisi hienoa, jos vastaavanlainen hakeminen käyttöoikeuksien perusteella olisi mahdollista myös tietoaineistoille.

Tiedon uudelleenkäytön salliva lisensoiminen on vielä harvinaista Suomessa. Perinteisen kaikki oikeudet pidätetään -käytännön rinnalle on ilmaantunut myös joitakin poikkeuksia. Helsingin valtuustotyöskentelyä esittelevän Helsinkikanavan videomateriaalin ja siihen liittyvän metadatan käyttöehtojen Creative Commons -vaikutteet ovat ilmeisiä. Toinen esimerkki uudelleenkäyttöä kannustavasta lisensoimisesta on pääkaupunkiseudun kirjastojen HelMet-luettelointidatan julkaiseminen suomenkielisellä Creative Commons 1.0 nimeä-tarttuva-lisenssillä. Tutkimme paraikaa Creative Commons -lisenssien soveltuvuutta myös Helsinki Region Infoshare -hankkeen käyttöön.

Minkälaisia kysymyksiä sinulla on mielessä tiedon käyttöoikeuksiin liittyen?

Teksti: Petri Kola