Luonnon monimuotoisuus vähenee ympäri maailmaa. Kotimaamme ei ole muusta maailmasta erillään: vuonna 2019 julkaistun selvityksen mukaan joka yhdeksäs eliölajimme on uhanalainen. Suomessa huolestuttava eliölajien uhanalaistuminen on kuitenkin saatu pysäytettyä rakennetuissa ympäristöissä. Apuna luonnon monimuotoisuuden tarkkailemisessa toimivat pääkaupunkiseudun kaupunkien, Helsingin seudun ympäristöpalvelujen (HSY) sekä kansallisen Lajitietokeskuksen ylläpitämät aineistot, joista selviää esimerkiksi, kuinka monta istutettua puuta Helsingissä on ja kuinka suuri osa pääkaupunkiseudun maanpeitteen pinta-alasta on kasvillisuutta. Näistä ja monesta muusta aineistosta kuultiin Luonnon monimuotoisuus -teemaisessa Helsinki Loves Developers -tapahtumassa syyskuun 2020 lopussa. Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa kokonaan etäyhteyksin.

Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan monimuotoisuutta kolmella eri tasolla. Nämä tasot ovat yhden lajin sisäinen eli geneettinen monimuotoisuus, eri lajien runsaus sekä erilaisten elinympäristöjen moninaisuus. Maailman valtiot sitoutuivat vuonna 2010 kahdenkymmenen kohdan ohjelmaan, jonka avulla hälyttävänä nähty luonnon monimuotoisuuden väheneminen saataisiin pysähtymään seuraavien kymmenen vuoden aikana. Tuoreen YK:n biodiversiteettiraportin mukaan yhdessäkään asetetussa tavoitteessa ei onnistuttu, ja vain kuudessa tavoitteessa onnistuttiin osittain. Vaikka suurimmasta osasta tavoitteita jäätiin kauas, toi ohjelma mukanaan kuitenkin lisää suojelualueita sekä maalle että merelle, mikä on paikoittain estänyt lajien sukupuuttoja ja elvyttänyt kalakantoja.

Suomessa luonnon monimuotoisuuden hupenemista aiheuttavat välillisesti esimerkiksi metsätalouden toimenpiteet, maatalouden tehostuminen ja avoimien alueiden vähentyminen sekä liikenteeseen, elinkeinoelämään ja asumiseen liittyvä rakentaminen. Toisaalta Suomessa myös ollaan melko hyvin perillä siitä, mitä vaikutuksia vaikkapa rakentamisella on ympäristöön, sillä ympäristövaikutusten arviointi kuuluu olennaisena osana prosessiin. Ympäristövaikutusten integrointi sekä luonnon ja ympäristön huomiointi kansallisessa ja paikallisessa suunnitteluprosessissa olikin yksi maailmanlaajuisen ohjelman tavoitteista, ja tätä on Suomessa tehty jo pitkään, kuten seuraavat aineistoesimerkit pääkaupunkiseudulta osoittavat.

Kaupungit keräävät ja ylläpitävät monipuolista luontoon liittyvää dataa

“Helsingin luonto on hurjan monipuolinen, johtuen muun muassa siitä, että ollaan meren rannalla ja kahden kasvillisuusvyöhykkeen rajalla”, totesi ympäristötarkastaja Sanna Elijoki esitellessään Helsingin luontotietojärjestelmää ja sen rajapintoja. Luonnon monimuotoisuutta ei voida säilyttää, jos ei tiedetä, mitä lajeja esiintyy missäkin alueilla. Pääkaupunkiseudulla apuna tässä työssä ovat valtionhallinnon ylläpitämien tietokantojen lisäksi kaupunkien omat järjestelmät. Helsingin luontotietojärjestelmällä on ikää jo 20 vuotta, ja sinne on koko tämä aika kerrytetty aineistoa. Luontotietojärjestelmään pääsee tutustumaan Helsingin karttapalvelun kautta sekä syksyllä 2020 julkaistujen WMS- ja WFS-rajapintojen avulla. Myös REST-rajapinta on kehitteillä, mutta sitä ei ole vielä toistaiseksi julkaistu, lisensoitu tai dokumentoitu.

Vaikka Helsingin luontotietojärjestelmän yleisöversioon on pyritty tuomaan mahdollisimman paljon aineistoja, on osa aineistoista vielä vain virkaversion käyttäjien saatavilla. Yleisöversion kautta käyttäjä pääsee tutustumaan esimerkiksi luonnonsuojelualueiden sijainteihin, arvokkaisiin luontokohteisiin, liito-oravan elinalueisiin sekä tärkeisiin lintu-, lepakko-, matelija- ja sammakkoeläinkohteisiin. Samankaltaisia aineistoja on saatavilla sekä Espoosta että Vantaalta, mutta hieman suppeammin. Espoon karttapalvelun avulla voi katsella esimerkiksi luonnonsuojelualueita, virtavesiin ja pohjavesiin liittyviä datoja sekä perinneympäristöjen rajauksia. Aineistot saa käyttöön kaupungin WFS-rajapinnan kautta. Myös Vantaalla luontoon ja ympäristöön liittyvät aineistot löytyvät kaupungin karttapalvelusta. Tarjolla on tietoja mm. arvokkaista eläin-, kasvi- ja kääpäkohteista sekä luonnonsuojelualueista. Aineistoja ei saa vielä käyttöön omille laitteille rajapintojen tai tiedostolatauksen kautta muuten kuin pyytämällä niitä Vantaan ympäristökeskuksesta.

Erot aineistojen avoimuudessa kolmen kaupungin kesken johtuvat useista syistä, jotka liittyvät kaupunkien eriäviin linjauksiin luontodatojen suhteen, aineistojen ajalliseen ja tilalliseen kattavuuteen sekä tietojärjestelmien teknisiin yksityiskohtiin. Tulevaisuus näyttää kuitenkin kirkkaalta niin Espoossa kuin Vantaalla datan avaamisen suhteen. Espoon kaupungin ympäristöasiantuntijan Marika Rönnbergin mukaan kaupungissa ollaan avaamassa jollakin aikavälillä liito-oraviin, viitasammakoihin sekä lepakoihin liittyviä aineistoja. Avaukset yhtenäistäisivät pääkaupunkiseudun linjaa avoimista luontoaineistoista. Vantaan ympäristösuunnittelija Jarmo Honkanen kertoi, että kunhan kaupungin luontotiedot saadaan siirrettyä uuteen tietojärjestelmään loppuvuoden aikana, on niiden avaaminen myös rajapintojen kautta ajankohtaista. Uusi järjestelmä tulee mahdollistamaan erilaisen aineistorakenteen, ja tällä hetkellä yhteen niputetut eliölajit saadaan omiin aineistotasoihinsa ja aineistojen käyttö helpottuu.

Seudullinen data takaa tasalaatuisuuden ja jatkuvuuden

Seututietoasiantuntija Outi Kesäniemi HSY:ltä esitteli tilaisuudessa kaksi kiinnostavaa tänä vuonna päivitettävää aineistoa, jotka vastaavat haasteeseen saada yhdenmukaista ja tasalaatuista ympäristöaineistoa pääkaupunkiseudulta. HSY on tuottanut vuodesta 2014 asti muutaman vuoden välein Helsingin, Espoon, Vantaan, Kauniaisten ja nykyään myös Kirkkonummen kattavaa seudullista maanpeiteaineistoa paikkatietoaineistona. Aineiston tarkoituksena on kuvata sekä maanpinnan veden läpäisevyyttä että luokitella maanpeite kasvillisuuteen, rakennettuun ympäristöön, veteen, paljaaseen maahan sekä avokallioon. Aineiston avulla koko pääkaupunkiseudusta saadaan kattava kuva kaupunkisuunnittelun tarpeisiin. Sen saa käyttöönsä HSY:n avoimien WMS– ja WFS-rajapintojen kautta sekä nähtäville HSY:n karttapalvelusta. Aineiston hyödyt monimuotoisuuden kannalta ovat ilmeiset: läpäisevien pintojen lisääminen kaupunkiympäristöön helpottaa hulevesien hallinnan suunnittelua ja lisää potentiaalisia elinympäristöjä asfalttiviidakkoon.

Mielenkiintoisen Pääkaupunkiseudun hiilinielukartoitus -aineiston tuorein versio on valmistumassa lokakuussa 2020. Aineiston avulla selviää pääkaupunkiseudun hiilinielupotentiaali ja hiilivaraston vuotuinen muutos. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyen toimenpiteiden lisäksi hiilinielupotentiaalin tunnistaminen voisi toimia myös kannustimena luonnon monimuotoisuuden ja erilaisten elinympäristöjen säilyttämiseen. Hiilinielukartoitus tullaan tulevaisuudessa julkaisemaan avoimena datana paikkatietorajapintojen ja HSY:n karttapalvelujen kautta, mutta julkaisun aikataulu ei vielä toistaiseksi ole tiedossa. Aineistosta on tulossa sekä vektori- että rasteriversio (20 m pikseleillä).

Vaikka dataa on runsaasti, tarvitaan nykyaikaiseen mallintamiseen vielä etenkin ajallisesti tarkempaa algoritmista dataa

Julkishallinnon toimijoilta löytyy erilaisia datoja, joita on kerätty moniin tarkoituksiin. Datan runsaus mahdollistaa eri asioita, mutta kaikkiin tarkoituksiin kaupungeilla oleva data ei vielä taivu. Suunnitteluasiantuntija Minna Terho kertoi esityksessään vuosituhannen vaihteesta asti ylläpidetystä paikkatietomuotoisesta Helsingin puurekisteristä, joka avattiin vuonna 2018 kaikkien saataville. Aineistoa voi katsella Helsingin karttapalvelusta ja WMS-rajapinnasta ja saada omaan käyttöön WFS-rajapinnan kautta. Puurekisteri sisältää tietoa kaikista Helsingin katu- ja puistopuista, ja rekisterissä onkin tällä hetkellä tietoa yhteensä 52 667 puusta. Vaikka puurekisterin ensisijaisena tarkoituksena on helpottaa kaupungin omaisuudenhallintaa, tarjoaa se myös kurkistuksen Helsingin istutettujen puiden monimuotoisuuteen. Rekisteri sisältää 483 puulajia sekä lisäksi 137 pensaslajia, jotka ovat valikoituneet rekisteriin harvinaisuutensa tai korkean ikänsä perusteella. Luonnon monimuotoisuuden kannalta on kuitenkin pelkän lajien moninaisuuden sijaan tärkeää myös se, että yksittäisen lajin yksilöitä on riittävästi ja tasaisesti eri lajien kesken. Puurekisteri paljastaa, että reilu neljäsosa katu- ja puistopuista on lehmuksia. Tämän perusteella kaupungilla onkin otettu tavoitteeksi lisätä myös muiden puulajien määrää istutuksissa.

Puurekisteri kattaa siis yksittäisten puiden sijainnit ja niihin liittyviä ominaisuustietoja, mutta tiedoista on ylläpidon helpottamiseksi tarkoituksellisesti rajattu pois dynaamiset eli muuttuvat tiedot. Puista ei esimerkiksi tallenneta niiden tarkkaa leveyttä, joka kasvaa puun kasvaessa. Sen takia data taipuu hieman huonosti siihen, mitä Forum Virium Helsingillä työskentelevä tekninen asiantuntija Lauri Lemmenlehti yrittää työssään tehdä: virtualisoida ja visualisoida luonnonympäristöjä simulaatioissa. Hän työskentelee B.Green-projektissa, jossa tutkitaan sitä, miten kaupunkiympäristöön saataisiin lisättyä enemmän vihreää infrastruktuuria, kuten viherkattoja, -käytäviä ja mahdollisuuksia hulevesien hallintaan. Tutkimus ja mallintaminen tapahtuu digitaalisten työkalujen avulla. Työn haasteen Lemmenlehti tiivistää seuraavaan kysymykseen: “Jos mallinnat luonnonympäristöä, niin mitä mallinnat?”. Tähän kansainväliseen haasteeseen ei osaa vastata vielä edes alan tieteellinen tutkimus.

Tällä hetkellä yleisesti tehtävä kaksiulotteinen tietomallinnus keskittyy rakennuksiin ja yleisemmin rakennettuun ympäristöön, sillä se on palveluntarjoajien näkökulmasta helppoa. Rakennukset ovat suhteellisen staattisia kohteita, ja samat työkalut ovat rajoittuneita dynaamisen ja jatkuvasti vuorokauden- ja vuodenaikojen mukaan muutoksessa olevan luonnonympäristön mallinnuksessa. Ongelmaksi muodostuvat tällä hetkellä aineistot, jotka eivät vielä taivu mallintamiseen esimerkiksi ajallisen kattavuutensa puolesta. Kun aineistot kehittyvät tarvittavalle tasolle, voidaan luonnonympäristön simuloinnissa käyttää pelimoottoriteknologiaa. Sen avulla luonnonympäristöjä voidaan mallintaa tavalla, jota ihminen voi tarkastella esimerkiksi vr-lasien kautta virtuaaliympäristössä seikkaillen. Lemmenlehti esitteli tiimin Teollisuuskadun ja Aleksis Kiven kadun välille tekemää simulaatiota, jossa teollinen takapiha muuttui vihreäksi kulkuväyläksi. Simulaatio mahdollistaa ympäristön tarkkailun eri vuorokauden- ja vuodenaikoina sateessa ja paisteessa: käyttäjä voi tarkkailla, miten kaupunkiympäristö muuttuu syksyn tullessa ja lehtien ensin punertuessa ja sitten tippuessa maahan.

Luontodataa on saatavilla myös ulkoilukäyttöön ja koko Suomen laajuudelta

Projektipäällikkö Annika Harlion esittelemä Citynature.eu-sivusto lähestyy luonnon monimuotoisuutta tavallisen kansalaisen näkökulmasta, eikä sivuston käyttö vaadi normaalia selainkäyttöä monimutkaisempaa teknistä osaamista. Sivusto julkaistiin muutamia vuosia sitten, ja siltä löytyy tällä hetkellä 11 luontokohdetta ja kahdestoista on tulossa. Sivuston luontokohteet eivät rajoitu vain Helsinkiin, vaan käyttäjä voi tutustua sen kautta myös Tallinnan kymmeneen luontokohteeseen. Citynature.eu-sivuston tietoihin pääsee käsiksi HRI:n kautta löytyvän REST-rajapinnan avulla.

Luontokohteet edustavat monipuolisesti Helsingin erilaisia elinympäristöjä rehevistä lehdoista lintukeitaisiin ja kaupungin edustan saariin rantavyöhykkeineen. Suomessa etenkin rantavyöhykkeet ovat niitä alueita, joilla luonnon monimuotoisuuden häviäminen on voimakasta. Citynature.eu-sivusto kannustaa alueiden kestävään käyttöön ja pyrkii nostamaan kaupunkiluonnon arvostusta. Sivustolla esitellään jokaiseen kohteeseen liittyen sijainti, ehdotettu kulkureitti, muutamia reitillä yleisinä esiintyviä kasvi- tai eläinlajeja bongattavaksi sekä tietoa alueen historiasta. Joissakin kohteissa pystyy jopa kuuntelemaan alueelle tyypillisten lintujen laulua!

Kansallista näkökulmaa eliölajien monimuotoisuudesta tapahtumaan toi esitys Lajitietokeskuksesta, joka on vain verkossa toimiva organisaatio. Lajitietokeskuksen tarkoituksena on kerätä yhteen luontoon liittyvää lajitietoa ja jakaa sitä eteenpäin yhden luukun periaatteella. Esteenä tiedon jaolle ei ole tähän mennessä ollut tiedon vähäinen määrä vaan tietojen hajanaisuus: “Lajitietoa on kerätty Suomessa todella pitkään, paljon ja monen eri tahon puolesta. Viranomaisilla, tutkijoilla, museoilla, harrastajilla pöytälaatikoissaan ja tieteellisissä järjestöissä on hurjasti tietoa, joka on ollut perinteisesti vaikeasti saatavilla”, kertoi Lajitietokeskuksen Mikko Heikkinen. Lajitieto-käsitettä hän havainnollisti esimerkillä kurtturuususta: lajitietoa ovat esimerkiksi lajin tieteellinen ja suomenkielinen nimi, tieto yleisyydestä ja haitallisuudesta sekä lajin levinneisyys. Laji.fi-palveluun tulee jatkuvasti lisää havaintoja, ja havaintojen määrä lähentelee 38 miljoonaa. Palvelun lukuisat aineistot saa käyttöönsä mm. tiedostolatauksella, beta-vaiheessa olevan ohjelmointirajapinnan kautta tai R-kirjastosta. Sivustolle ollaan lisäämässä paikkatietosovelluksia, ja sensitiivisiä aineistoja pitää erikseen käyttötarvettaan perustellen pyytää. Lisäksi tietoa voi selata ja tutkia palvelun lukuisten haku- ja visualisointitoimintojen kautta.

Muita kansallisia luontotiedon lähteitä ovat esimerkiksi Suomen Ympäristökeskus, Metsähallitus, ELY-keskukset sekä paikallistasolla kuntaliitot ja kunnat.

Artikkelin lähteenä on käytetty esitysten lisäksi Ympäristö.fi-sivustoa, YK:n uusimman Global Biodiversity Outlook Report -raportin tiivistelmää, Suomen luonnon Punaista listaa sekä Ylen artikkelia luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä Suomessa.