Ilmanlaatua ja sen mittaamista käsittelevän Hel<3Dev -tilaisuuden osallistujilla oli rutkasti haaveita ja joillain jopa realistisia toiveitakin ilmanlaatutiedon hyödyntämisestä. Osallistujien joukossa oli sekä datan tuottajia ja sen tarkkuutta ja saatavuutta kehittäviä tahoja että tahoja, jotka voisivat hyötyä laajemmin saatavilla olevasta ilmanlaatutiedosta. Toivottavasti toiveet tavoittivat tehokkaasti tarjoajien korvat!

Mervi Puolanne Hengitysliitosta kertoi, että Suomen verrattain hyvästä ilmanlaadusta huolimatta hengitysterveyden ongelmista kärsii huikea määrä ihmisiä: joka viidennellä tai kuudennella ihmisellä on hengittämiseen liittyviä ongelmia. Meillä on tosin omia haasteita, sillä Suomessa siitepöly- ja katupölykausi ovat hengityssairaiden vaivana samaan vuodenaikaan. Saasteet lisäävät hengityssairaiden oireita, ja terveyskeskuskäynnit lisääntyvätkin selvästi siitepöly- ja katupölyaikoina. Vuosittain ilmansaasteet ja pienhiukkaset aiheuttavat arviolta 1 600 ennenaikaista kuolemaa, joten tarkempi data ja esimerkiksi sen mahdollistamat täsmävaroitukset toisivat potentiaalisesti suurta helpotusta sairaimmille.

Puolannen ja Hengitysliiton toivomat datan käyttökohteet: hengityssairaille kännykkään ilmanlaatuvaroitinsovellus (“kannattaa ottaa hätälääke!”) tai terveyskävelyreittiopas (“mene tällaiselle kävelyreitille nauttimaan puhtaasta ilmasta!”).

Ilmatieteen laitoksen (Finnish meteorological institute, FMI) tuottamasta datasta kuultiin Pia Anttilalta. Ilmatieteen laitos on kansallinen ilmanlaadun tietokeskus, joka vastaa Suomessa EU:n tarkasti määritellyistä pakollisista mittauksista (nk. velvoiteseurantamittaukset). Kaupungit hoitavat itse omat mittauksensa, FMI mittaa ilmanlaatua maaseudulla sekä kerää mittaukset omiin tietovarastoihinsa ja näyttää ne kartalla. FMI koostaa keräämistään tiedoista vuosittaiset kansalliset yhteenvedot sekä lähettää ne eteenpäin euroopanlaajuiseen velvoiteseurantamittaustietokantaan. Anttilan mukaan tammikuussa 2018 on tulossa sekä uusi kattavampi portaali että uudistettu versio avoimen datan rajapinnasta osoitteessa http://en.ilmatieteenlaitos.fi/open-data (edellinen versio on ollut palautteen mukaan vaikea käyttää).

Kun Ilmatieteen laitos vastaa kansallisella tasolla ilmanlaadun mittaamisesta, varsinaisen paikallisen mittaroinnin hoitaa Helsingin seudun ympäristöpalvelut eli HSY, josta kertoi Nelli Kaski. HSY ylläpitää 11 mittausasemaa, joiden sisällä pyörii verkkoon yhdistettyjä sensoreita. Tämän lisäksi tehdään typpioksidin passiivikeräilymittauksia, joissa mittari jätetään kuukaudeksi paikalleen ja analysoidaan laboratioriossa. Kaikki data tarjoillaan avoimesti kartalla, rajapintojen yli (WMS & WFS) tai eräajotiedostoina.

Kaskella oli paljon hyviä ideoita datan käyttökohteista: puhtaan ilman reittiopas, älykäs rakennusten ilmanvaihto (pahaan saasteaikaan sisäänotetun ilman voisi vaikka suodattaa monta kertaa tai vaihtaa sisäänottoaukkoa), erityisen huonosta ilmanlaadusta varoittava tekstiviestipalvelu ja kaupungin kunnostushenkilöstölle adaptiivinen katupölynputsausaikataulu (pölyt siivottaisiin ensin pahimmilta pölyalueilta).

HAQT-projektista olivat saapuneet kertomaan Ville Miettinen Smart and Clean -säätiöstä ja Mikko Laakso Vaisalalta. HAQT eli Helsinki Air Quality Testbed on VM:n mittava projekti, jossa laajennetaan ilmanlaadun mittausinfrastruktuuria. Projekti liittyy läheisesti Ilmatieteen laitoksessa kehitettävään ENFUSER-ilmanlaatumalliin, jonka ennusteita korjataan ja varmennetaan uuden, (verrattain) huokean sensoriverkoston havainnoilla. Vaisala on kehittänyt ja valmistaa aurinkoenergialla toimivia, helposti ylläpidettäviä sensoreja (á n. 5 000 €), joita asennetaan kaupunkiin 15-20 kpl. Liiketoimintavalmiiden ratkaisujen tuottaminen on projektin tavoitteissa tärkeässä osassa, ja Helsinkiä käytetäänkin pilottikohteena tuotteiden kehittämiseen ja oppien saamiseen. Vaisala pyrkii sensorillaan maailmanlaajuisille markkinoille.

HAQT on ilmanlaatuviranomaisvetoinen projekti, mutta Forum Virium Helsingissä on käynnissä uudenlaisia datankeruun kokeiluja, joita Hanna Niemi-Hugaerts ja Aapo Rista esittelivät. Joukkoistaminen vaikuttaa kiinnostavalta, joskaan ei täysin ongelmattomalta tavalta kerätä kaupunkiympäristöstä tietoa. FVH toteutti syksyllä 2017 pienimuotoisen pilotin, jossa innokkaat vapaaehtoiset rakensivat henkilökohtaisen, mukana kannettavan ilmanlaatusensorin halvoista komponenteista ja mittasivat ulkona liikkuessaan ympäristönsä ilmanlaatua. Vastaavanlaisia ilmanlaadun joukkoistusprojekteja maailmalla ovat esimerkiksi Luftdaten.info Saksassa (sekä samaan teknologiaan perustuva Eastbourne Air Englannissa) ja espanjalaislähtöinen Smart Citizen -projekti. Nyt mietitään tapoja anonymisoida ja saattaa tämänkaltaiset datasetit yleiseen hyötykäyttöön – oman haasteensa tavoitteeseen luo toukokuussa voimaan astuva EU:n tietosuoja-asetus, joka laajentaa palvelujen käyttäjien oikeuksia heitä koskevaan dataan. Forum Virium Helsinki toteuttaa sensoreihin perustuvia kokeiluja ja työpajoja kaupunkilaisille avoimessa, hiljattain perustetussa VekotinVerstaassa Kaapelitehtaalla.

Lopuksi Demos Helsingin Mikael Sokero veti työpajan, jossa pyrittiin yhdessä selvittämään, mitä ongelmia huono ilmanlaatu aiheuttaa, mihin haasteisiin tarkempi ja parempi ilmanlaatudata voisi vastata sekä ideoitiin konkreettisia ratkaisuaihioita haasteisiin. Työpajailijoiden kehittämät haasteet ja ratkaisuehdotukset heijastelivat puheenvuoroissa esiteltyjä haaveita:

• Puhtaan ilman reittiopas: kansanterveyttä parantava palvelu, jonka avulla voisi suunnitella reittinsä välttämään saasteisimpia tai pölyisimpiä paikkoja. Säätömahdollisuus nähtiin tärkeänä, eli käyttäjän täytyy pystyä määrittämään hyväksyttävät ilmansaastetasot liikkumiselle.
• Terveellinen ulkoiluhetki: kohderyhminä lapset, herkät, pitkäaikaissairaat. Ilmanlaadun ennusteiden perusteella suunniteltuja liikuntareittejä, joita esimerkiksi vanhusten palvelutalot voisivat järjestää.
• Rakennustyömaan pölyjen varoituspalvelu: jos rakentajat voisivat ilmoittaa työmaistaan, voisi ilmoittautuneille lähettää herätteitä, kun työmaalla on erityisen pölyttävä työvaihe käynnissä. Tällöin esimerkiksi astmaatikot voisivat välttää ulkoilua ja kaikki voisivat välttää asuntojensa tuulettamista.
• Reagoiva älytalo: talot voisivat reagoida ennustettuun huonoon ilmanlaatuun esimerkiksi muuttamalla ilmastoinnin parametreja (sisäänottoaukkoa tai tehoa). Mielenkiintoinen haaste: miten talot voisivat jakaa itse keräämäänsä dataa muiden hyödynnettäväksi?

Teksti: Henri Kotkanen