Yrityksemme taival avoimen tiedon parissa alkoi kaksi vuotta sitten, huhtikuussa 2009, jolloin amerikkalainen avoimen tiedon edelläkävijä Peter Corbett vieraili Forum Viriumin kutsumana Helsingissä. Corbett esitteli Yhdysvalloissa pidettyä Apps For Democracy -kilpailua ja siihen osallistuneita kilpailutöitä. Suurin osa Corbettin esimerkeistä oli erilaisia karttasovelluksia ja kun olimme jo aiemmin tehneet paljon töitä Google Mapsin parissa, avoin tieto näytti alalta, johon kannattaisi tutustua enemmänkin.

Kesällä 2009 Forum Virium ja muutama muu taho järjesti ensimmäisen Apps For Democracy Finland -kilpailun. Pohdin pitkään kannattaako meidän osallistua: olin jo jonkin aikaa pyöritellyt ajatusta sukunimisovelluksesta, joka analysoisi suomalaisten sukunimien yhteiskunnallista asemaa, mutta ajattelin ettei meidän kannattaisi lähettää kilpailutyötä, koska työ ei varsinaisesti liittynyt suomalaiseen kansalaisvaikuttamiseen.

Elokuussa 2009 väsäsimme kuitenkin Nomen est omen -työmme pikaisesti valmiiksi ja kuinkas sitten kävikään? Tampereelta napsahti kilpailun pääpalkinto. Erityisesti tuomarit arvostivat sovelluksen helppokäyttöisyyttä ja omaperäistä ideaa. Nomen est omen onkin hyvä esimerkki siitä, että parhaat ideat syntyvät usein eri alojen – tässä tapauksessa nimistöntutkimuksen ja tietotekniikan – kohtaamisesta. Palvelusta on tulossa uusi versio vuoden 2011 aikana.

Nomen est omenin menestys innoitti meitä siirtämään painopistettä avoimen tiedon sovelluksiin enemmänkin. Keväällä 2010 saimme asiakkaaksemme Tanssin tiedotuskeskuksen, joka halusi muuntaa Tanka-tietokantansa Linked Open Data (LOD) -muotoon. Näin sitten teimme: muunsimme tietokannan käyttämään D2R-palvelinohjelmistoa ja palvelu avattiin lokakuussa 2010. Tanka-projekti osoittautui tyypilliseksi Linked Open Data -hankkeeksi: potentiaalia tietojen uudenlaisessa yhdistämisessä muihin semanttisen webin aineistoihin on paljon, mutta kaikkea tätä potentiaalia ei ole vielä läheskään hyödynnetty. Tällä hetkellä Tanka-aineistosta puuttuvat linkitykset esimerkiksi ulkomaisiin LOD-aineistoihin.

Vuoden 2010 aikana siirsimme painopistettä myös tiedon visualisointiin. Osallistuimme vuoden 2010 Apps For Finland -kilpailuun tutkivan journalismin Apps For Transparency -työllä; joulukuussa voitimme hopeaa Belgiassa pidetyssä INCA-kilpailussa Twitter-visualisoinnillamme.

Loppuvuodesta 2010 Maailmanpankki julkaisi oman visualisointikilpailunsa. Osallistuimme kilpaan ainoana suomalaisehdokkaana World Bank Widget -työllä. Halusimme näyttää että avoimen tiedon liike on globaali: kun tieto on avointa, sitä voi hyödyntää kuka tahansa niin Suomessa kuin Afrikassakin. Lisäksi kilpailutöissä tulee yleensä kokeiltua uusia tekniikoita, joita voi sitten hyödyntää jossain muualla vaikkei kilpailumenestystä tulisikaan. Henkilökohtaisesti näen, että Googlen tapaan Flo Apps käyttää noin 20 prosenttia työajasta tällaisiin kokeileviin hankkeisiin. Kaiken uuden kokeileminen lisää osaamispääomaamme.

Vuoden 2010 aikana aloitimme yhteistyön Helsinki Region Infoshare -hankkeen kanssa. Olemme hankkeessa keskittyneet nimenomaan tiedon visualisointiin: olemme visualisoineet pääkaupunkiseudun aluesarjojen tietoja ja tehneet erilaisia kokeiluja niin Open Street Mapsin, Google Motion Chartin kuin JSON-muotoisen linkitetyn tiedon kanssa. Hanke on toiminut hyvänä pilottiprojektina koko Suomea ajatellen ja palaute on ollut erittäin myönteistä. Kuten monessa yhteydessä on nähty, pelkkä tiedon avaaminen ei riitä: tarvitaan helppokäyttöisiä sovelluksia, jotka näyttävät suurelle yleisölle mitä tiedolla voidaan oikeasti tehdä.

Parin viime kuukauden aikana avoimen tiedon saralla on Suomessa tapahtunut paljon. Helsingin Sanomat on avannut data-aineistoja, joita olemme sitten visualisoineet – kirjailijavisualisointimme osoitti että Kari Hotakainen on ainakin tietyillä mittareilla 2000-luvun menestynein suomalaiskirjailija ja vaalikonevisualisaatiomme puolestaan näytti että menestys vaalikoneessa ei korreloi oikeiden vaalitulosten kanssa juuri lainkaan.

Kaikkein suurin muutos koko avoimen tiedon kentälle on tietysti hallituksen taannoinen päätös, jonka mukaan julkisen vallan keräämä ja tuottama tieto pitää olla avointa ja ensisijaisesti maksutonta. Tämä on hieno asia: tähän asti monet hyvätkin ideat ovat kaatuneet siihen, että valtion virastot ovat halunneet laskuttaa keräämistään tiedoista ja hienot data-aineistot ovat jääneet tyystin hyödyntämättä.

Teksti: Tapio Nurminen