Ajatus avoimesta datasta on minulle melko uusi. Sen ei pitäisi olla. Opiskelen kolmatta vuotta Helsingin yliopiston Geotieteiden ja maantieteen laitoksella, ja minulle jos jollekin pitäisi olla selvää, mitkä ovat datan avaamisen hyödyt ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet.

Avoimen datan aktiivisempi hyödyntäminen opetuksessa olisi kaikkia tahoja hyödyttävää. Itse huomaan aika ajoin geoinformatiikan kurssitöitä tehdessäni pyöritteleväni aikansa elänyttä aineistoa. Välillä tälle on syynsä. Harjoitustyökursseilla käytetään ymmärrettävästi samaa aineistoa useamman vuoden ajan, sillä olisi kohtuutonta olettaa lehtorin päivittävän datapankkia joka kurssikerralle. Kuitenkin, monissa tapauksissa oppilaita voisi ohjata aktiivisemmin avoimen datan pariin.

Tällä hetkellä avoimen datan tuntemus on opiskelijan oman aktiivisuuden varassa. Ajankäytöllisesti on toki tehokasta, että harjoitusaineisto tulee kurssilaisille valmiiksi annettuna, mutta tällöin oppimisen taso jää pinnalliseksi. Datan itse etsiminen, löytäminen ja sen käytännössä soveltaminen on paljon palkitsevampaa kuin hyvä kurssiarvosana. Avoimen datan aktiivisempi käyttö voisi parhaassa tapauksessa johtaa jopa uusiin innovaatioihin ja uusien sovellusten syntyyn. Maantieteen opiskelijat käyttävät joka tapauksessa satoja työtunteja paikkatiedon pyörittelyyn – pienillä muutoksilla osan noista työtunneista voisi käyttää innovatiivisemmin.

Omalla laitoksellani tutustumisen avoimeen dataan saisi helpoiten yhdistettyä geoinformatiikan kurssien lopputöihin, joissa tarkoituksena on soveltaa kurssin aikana opittuja Arc Gis -menetelmiä. Itse tein niin, että tällaista lopputyötä työstäessäni etsin Helsinki Region Infoshare -palvelusta minua kiinnostavaa tietoa ja sovelsin sitä analyysiini. Lopputuloksena oli Helsingin terassien saavutettavuus kotioveltani polkupyörällä käsin. Analyysin tekeminen oli paitsi hauskaa, myös opettavaista, sillä jouduin lataamaan ja muokkaamaan datani itse. Toivon, että opettajat kannustaisivat meitä enemmän tällaiseen omatoimiseen aineistonhankintaan.

Yliopistolla opiskellessani olen kasvanut sisälle ajatukseen, että tiedon julkisuus on yksi sen paikkansapitävyyden tärkeimmistä mittareista. Tutkimustulosten jakaminen paitsi edistää luotettavuuden arviointia, myös edesauttaa tiedeyhteisön yhteistyötä sekä säästää resursseja. Kuitenkin, jos avoimuus koskettaa vain tutkimusten tuloksia, jää demokratian tuntu ehkä hivenen ohueksi. Avoimen julkaisemisen lisäksi läpinäkyvyyden voisi tapauskohtaisesti ulottaa myös tutkimuksen juurille eli sen raakadataan sekä korkeakoulujen opetukseen. Läpikotainen läpinäkyvyys – oikeudelliset ja eettiset ulottuvuudet huomioiden – istuu mielestäni kauniisti yliopiston avoimuuden ja riippumattomuuden ideologiaan.

Tekstin kirjoittaja Aliisa Priha: ”Olen Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen opiskelija ja pohjoisen Helsingin kasvatti. Sydämeni sykkii urbaanielle ilmiöille ja kaupunkitutkimukselle, mutta aika ajoin uppoudun myös geoinformatiikan koodimereen tai sosiologian syövereihin. Mieleni tuulettuu parhaiten pyörän satulassa ja väriä arkeeni tuo ainejärjestötoiminta.”