Helsingin seudulla on 660 000 asuntokuntaa, joiden tulotasoista löytyy monenlaista kiinnostavaa tietoa. Miten tulotaso jakautuu alueittain tai ikäryhmittäin – tai millä alueella ovat suurituloisimmat asuntokunnat? Asia ei ole kovin yksiselitteinen ja edellyttää lukuisten käsitteiden ymmärtämistä. Helsingin kaupungin tietokeskuksen järjestelmäpäällikkö Pekka Vuori on väestötietojen ekspertti. Hän tutustuttaa tämän artikkelin myötä tulotaso- ja tulonjakodatojen maailmaan. Ko. dataa on nyt saatavilla avoimena datana, mutta ennen soveltamista on hyvä tutustua Vuoren esille nostamiin seikkoihin ja esimerkkeihin. Käsitteiden määrittelyt ovat artikkelin lopussa.

Helsingin, Espoon ja Vantaan tilasto- ja tutkimusyksiköt sekä Uudenmaan liitto ovat yhdessä hankkineet laajan alueittaisen tulotaso- ja tulonjakoaineiston. Aineistosta on avattu paljon tietoja, jotka löytyvät Aluesarjat.fi-tietokannasta. Tietokantaan on luotu kolme taulukkoa Pääkaupunkiseutu alueittain -osaan sekä Uudenmaan kunnat -osaan.

Tulotasoa on nyt mahdollisuus tutkia sekä ikäryhmittäin että asuntokuntatyypeittäin, sillä erityyppisten ja elinvaiheisten asuntokuntien tulotiedot on saatu vertailukelpoisiksi. Perinteisten tulotietojen lisäksi tulokäsitteenä on käytetty myös kulutusyksikköjen kokoon suhteutettua käytettävissä olevaa tuloa. Käytettävissä olevat rahatulot saadaan, kun bruttotuloista vähennetään maksetut tulonsiirrot (välittömät verot, sosiaaliturvamaksut ja pakolliset eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut). Taulukoista selviävät myös tulodesiilijakaumat, jotka antavat varsin tarkan kuvan alueiden eroista ja kehityksestä sekä pienituloisten määrät ja osuudet. Tulonjako-hifisteille on vielä erikseen taulukko alueellisista ginikertoimista.

Alueiden välisten tuloerojen mittaamisessa erilaiset mittarit voivat tuottaa erilaisia tuloksia. Mediaani antaa tarkemman kuvan alueen tulotasosta kuin keskiarvo, joka varsinkin pienillä alueilla voi poiketa mediaanista huomattavasti, mikäli alueella sattuu asumaan yksikin huipputuloinen asuntokunta. Lisäksi keskiarvon vuosittaiset vaihtelut voivat hyvinkin suuria jopa isoilla alueilla.

Aineisto on varsin vaativa käyttäjälle. Aluksi onkin syytä perehtyä erilaisiin tulo- ja tulonjakokäsitteisiin. Taulukoihin on liitetty kattava kuvaus käytetyistä käsitteistä, ja lisää tietoa löytyy esim. Tilastokeskuksen sivuilta. Kannattaa lukea tarkasti kunkin tilaston kuvaus tai alaviite.

Pari esimerkkiä aineistosta tuotetusta tiedosta

Ensimmäinen esimerkki kuvaa pienituloisissa lapsiperheissä asuvien henkilöiden osuutta alueen koko lapsiperheväestöstä 2000-luvulla. Vertailualueina ovat koko maa, Helsinki ja naapurikunnat pientalovaltainen Tuusula ja kerrostalokaupunki Kerava. Pienituloisuus kuulostaa helpolta käsitteeltä, mutta määritelmän mukaan tätä on erittäin vaikea laskea perinteisistä tulotilastoista. Pienituloisia ovat yleisesti käytetyn määritelmän mukaan asuntokunnat, joiden käytettävissä oleva rahatulo (ekvivalentti tulo) kulutusyksikköä kohden jää pienemmäksi kuin 60 % koko maan kaikkien kotitalouksien (ekvivalentista) mediaanitulosta.

Ekvivalentti tulo saadaan jakamalla kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot kotitalouden kulutusyksiköiden määrällä. Kulutusyksikköasteikossa kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, muut yli 13-vuotiaat henkilöt saavat painon 0,5 ja lapset (0–13-vuotiaat) saavat painon 0,3. Kulutusyksikköä kohti lasketuilla tuloilla voidaan verrata kooltaan ja rakenteeltaan erilaisia kotitalouksia toisiinsa.

Toinen esimerkki kuvaa tulodesiili-aineistosta laskettua suurituloisimman tuloviidenneksen osuutta alueen kaikista asuntokunnista pääkaupunkiseudulla. Tulodesiilit saadaan, kun asuntokunnat on ensin järjestetty kulutusyksikkökohtaisten käyttötulojensa mukaan nousevaan järjestykseen ja jaettu kymmeneen yhtä suureen osaan. Tässä kuviossa tulorajojen määrittelyperusteena on käytetty Helsingin seutua, eli seudun 660 000 asuntokuntaa on jaettu kymmeneen osaan, ja kartassa tarkastellaan kahteen suurituloisimpaan desiiliin kuluvien asuntokuntien osuutta pääkaupunkiseudun tilastoalueilla. Tähän suurituloisimpaan viidennekseen kuuluvan ryhmän kulutusyksikkökohtainen käytettävissä olevien tulojen alaraja on 37 513 euroa. Siten suurituloisia yksinasuvia ovat 3 000 euron kuukausinettotuloihin yltävät ja aikuisista pariskunnista yhteensä 4 500 euroa tienaavat. Pariskunnille, joilla on kaksi alle 14-vuotiasta lasta, pitää jäädä yhteensä 6 300 euroa käteen päästäkseen ylimpää tuloviidennekseen Helsingin seudulla.

Kartta kuvaa useimmille tutun tuloksen kuinka hyvätuloisuus on yleisintä pientalovaltaisilla alueilla, erityisesti Espoossa sekä Helsingin kantakaupungin etelä- ja länsiosissa. Helsingin ja Vantaan kerrostalovaltaisilla esikaupunkialueilla sen sijaan suurituloisia on varsin vähän. Näiden tilastojen vertailu esimerkiksi postialueittaisten asuntohintojen kanssa voisi tuottaa mielenkiintoisia tuloksia.

Desiilit 1-10 kulutusyksikkökohtaisista käyttötuloista muodostuvat asuntokuntien määristä, kun asuntokunnat on ensin järjestetty tulojensa mukaan nousevaan järjestykseen ja jaettu kymmeneen yhtä suureen osaan. Henkilölaskelmat perustuvat asuntokuntiin luettaviin henkilömääriin. Asuntokuntafrekvenssit vaihtuvat eri desiililuokissa aluekokonaisuuden sisällä, kun desiilien määrittelyperuste muuttuu. Määrittelyperusteen muuttuessa alueisiin liittyvät summa-luvut eivät muutu. Kun desiililuokkien määrittelyperuste on esim. koko kunta, lähtöjoukko on silloin kunnan kaikki asuntokunnat.

Gini-kerroin on yleisin tuloeroja kuvaava tunnusluku. Mitä suuremman arvon gini-kerroin saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Gini-kertoimen suurin mahdollinen arvo on yksi. Tällöin suurituloisin tulonsaaja saa kaikki tulot. Pienin mahdollinen gini-kertoimen arvo on 0, jolloin kaikkien tulonsaajien tulot ovat yhtä suuret. Gini-kerroin kuvaa suhteellisia tuloeroja. Se ei muutu, jos kaikkien tulonsaajien tulot muuttuvat prosenteissa saman verran.

Teksti: Pekka Vuori